Maailman Rakkaimmalle Naiselle

Tää kirjotus on sulle luojan lahja maailmalle,kilteimmälle, kauneimmalle ja kaikista rakkaimmalle ihmiselle. Tää on sulle Meri.

Voisin alottaa siitä että tuun olemaan aina kiitollinen mun vanhemmille että ne on päättänyt kerää kimpsut ja kampsut ja muuttaa Nissilänpihalle. En tietenkään pienenä tyttönä sun kanssa pelejä pihalla voinut edes aavistaa kuinka tärkeä susta joskus mulle tuleekaan. Sä olit niin ujo nuorena että mua oikeen harmitti ettei, muut päässyt näkee kuinka ihana ihminen sä oletkaan, ja oon siitä niin onnellinen millaseks oot kasvanut tässä vuosien vieriessä.

Meijän ystävyyden syventyessä joka ikinen päivä toivoin vaan että tää ei saa loppua ikinä, mutta sit tuli meijän välille sellainen muuri ja musta tuntu hetken ettei me päästä siitä ikinä yli. En ikinä oo ikävöinyt ja itkeny kenenkään kaverin takia niin paljon ku meijän välirikon aina sun takiasi. Mutta onneksi esteistä päästiin yli ja pikkuhiljaa me huomattiin että ei saatana ei tällästä voi vaan jättää ja se lähensi meitä loppujen lopuksi todella paljon. En vaihtais päivääkään siitä pois koska se ainekin mun mielestä sinetöi sen että nyt me todellakin ollaan ikuisesti yhdessä.

Mä toivon että saan viettää kaikki mun elämän isot ja tärkeät päivät niin että oot mun rinnalla koska ilman sua en oikeesti selviäisi elämästä. En voi sanoin edes kiittää sua kaikesta mitä oot mun hyväks tehnyt, kuuntelet aina mua kun mulla on vuodatettavaa ja tsemppaat eteenpäin. Mun mielestä jokainen ihminen tarvii elämäänsä oman merin. Kiitos siitä että saan, jakaa mun elämän sun kanssa rakastan sua oikeasti niiin paljon että mun sydämeen sattuu, kun edes ajattelen sitä. Siks halusin kirjottaa tän sulle koska sä tuot mun elämään niin paljon iloa joten mä toivon että voin tehdä sen saman sulle. Tästä vuodesta tulee meidän vuosi ja tehdään meijän koko loppu elämästä unohtumaton yhdessä! Sanon vielä että rakastan sua eniten <3

Instagram Fitness Mimmit Vetää Pään Pyörälle

Oon miettinyt tässä vähän että miten mun odotuksen oman kropan suhteen on muuttunut kun oon koittanut alkaa hyväksyä itseäni tällaisena kun juuri nyt olen. Vielä muutama kuukausi sitten mun tavoite tai ehkä enemmänkin unelma oli melkeen kokonaan rasvaton kroppa super hyper pakaroilla eikä makkaran makkaraa saisi olla. Tähän unelmointiin suurin vaikuttaja on ollut instagramin fitness muijat jotka postaa niin täydellisiä ja siloteltuja kuvia itsestään salilla joka ikinen päivä, joten ei ihme että pää menee ihan pyörälle ja tulee tunne että mun on pakko näyttää tolta että oisin parempi ihminen. Mua oikeastaan harmittaa että oon joskus käyttänyt mun kaiken aikani niiden ihannointiin vaikka sisimmässäni tiesin että ei ole varsinkaan naiselle normaalia olla rasvaton ja niin perkeleen kuiva. Silti ne sai mut pakahtumaan kateudesta ja aina peiliin katsoessa tunsin niin suurta vähemmyyden tunnetta.

Tässä viime aikoina kun on ruvennut kunnolla katselemaan omaa kehitystä, on myös ruvennut tulemaan enemmän sinut makkaroiden kanssa, oon koittanut saada sen mun päähän iskostettua että se on vain väliaikainen tila että ne on tän kokoiset että vielä ne on pienemmät mutta se ei siltikään määrittele mua millainen olen ihmisenä muiden silmissä. En enää odota että mun mahassa ei olisi rullan rullaa koska musta naisellinen ja pehmeä kroppa on vaan niin paljon seksikkäämpi kun kuiva hapankorppu! Tiedän silti että tulen olemaan onnellisempi kun peilikuva on vähän kiinteämpi, ja tällä kertaa mulla on oikeasti realistiset tavoitteet, hyvän kiinteät jalat peppu mintissä ja olkapäihin kiva pyöreys. Ei mitään super haaveita vaan sellaisia mitkä tiedän mun voivan saavuttaa.

Bikini Kammo

Kesä, lämpö ja bikinit jokaisen kesää rakastavan ihmisen mielessä pyörii varmasti nämä kun hytisee täällä saatanan talvisessa suomessa. Mulle kesä on aina ollut paras aika vuodesta, mä en vaan pysty toimimaan kylmällä ilmalla. Entä sitten kun se kesä vihdoin alkaa kolkuttelemaan ja pitäisi rupee vetelee biksuja niskaan ja lähtee rannalle. Ekaksi iskee se kiukku että yhyy ei mulla ole kivoja biksuja pitää käydä ostamassa uudet. Sitten se helvetti vasta alkaakin löydät ihan täydelliset yksilöt kaupasta ja alkaa sovitus.. paniikki hiipii selkää pitkin jo ennen kun oot astunut siihen kauheeseen valaistuun koppiin missä peilejä on enemmän kun saisi olla. Riisut vaatteet ja kiskaset päälle uudet bikinit jotka roikkuessa rekissä näytti täydelliseltä. Todellisuus iskee ja romahdat taas vuosi toisen jälkeen hiljaiseen itkuun sinne lattialle. Oma kroppa muistuttaa enemmän jabba the huttia kun niitä seksikkäitä malleja joiden päällä kyseiset narut on kuvattu.

Edellä mainittu tarina on tapahtunut mulle nyt 3 vuotena peräkkäin ja joka kerta on kaupasta poistuttu räkä poskella ilman uusia bikineitä. Raivosta suunniltaan päätät että ens vuonna mä olen perkele kunnossa ja en koe tätä paskaa enää uudelleen! Aloin eilen jo etsimään alista biksuja jotta välttäisin tän saatanuuden tänä vuonna uskon että jos en joudu kaupassa sovittamaan niitä suhtautuminen omaan kroppaan kotona on ehkä vähän positiivisempi.

Otin myös kuvia omasta bikini kropasta tällä hetkellä koska toivon että saisin siitä positiivista energiaa, haluisin oppia rakastamaan omaa kehoa myös silloin kun se on paljon pehmeämpi kun itse toivoisin. Koska jos en osaa rakastaa itseäni nyt en usko olevani yhtään sen onnellisempi laihempana. Joten nyt koittaa se hetki mitä en kuvitellut koskaan tapahtuvan minä tällä hetkellä biksut päällä!

Rakastakaa itseänne sellaisina kun olette! Mäkin yritän päästä siihen pisteeseen pienin askelin.

Elämä täältä tullaan!

Moikka mä olen Johanna, youtubessa kuljen nimellä JohannaMaria. Joten kai mä täälläkin menen sillä lisänimellä. Aijon kirjoittaa tätä blogia ainekin näin aluksi vain itseäni varten, mutta jos tänne joku muu kuin minä on eksynyt niin tervetuloa!

Mun treenaus historia on niin perkeleen myrskyinen, oon aina kärsinyt vääristyneestä minä kuvasta. Joku mun aivoissa sanoo aina että hyi olet oksettava laihduta. Teininä painoin 43 kiloa ja mietin että miksi olen lihava. Alkoholi tuli mukaan kuvioihin jo nuorena ja sen mukaan myös paino alkoi pikkuhiljaa hivuta ylöspäin. Aattelin pitkään että en halua ikinä painaa yli 45kg sitten se muuttui no ei yli 50kg se muuttui nopeasti 55g ja viime marraskuussa huomasin että elopaino on hivunnut melkeen 70kg..no itkuhan siitä tuli. Olen koittanut tässä viimeisen vuoden aikana tehdä täyttä elämäntapa muutosta niin monesti mutta ikinä en ole onnistunut. Oon hetken saanut kivoja tuloksia mutta joku ajaa mut taas syömään kebua ja itkemään omaa ulkonäköä. Tajusin myös joku aika sitten etten olen ollut tyytyväinen ikinä itseeni sitten lapsipäivien, surullista eikö niin?

Viime vuoden Marraskuussa aloitin viimeisimmän projektini ja olenkin saanut jo pieniä tuloksia, mutta tällä kertaa mä aijon tehdä tän siksi että oisin kerrankin oikeasti onnellinen, vihaan sitä että joutuu hävetä omaa ulkomuotoa. Olen vaan niin helvetin loppu tähän ainaiseen paskaan oloon. Mun on vaan pakko vihdoin onnistua tässä koska vihdoin teen tätä oikeasti siksi että mä haluan olla hyvässä kunnossa ja terve, enkä siksi että joku muu pitäisi musta enemmän.

Eli kaikessa yksinkertaisuudessa tän blogin avulla koitan saada oman pääkopan pysymään tässä mukana oikeista syistä. Oon ollut niin kauan perkeleen väsynyt ja rikki joten toivottavasti tällänen vuodattaminen auttais ja musta tulis vihdoin itsevarma nainen! Mä olen jumalauta sen ansainnut!
Loppuun haluun laitta vielä muistutukseksi itselleni kuvat aloituksesta ja missä mennään tällä hetkellä. Toivottavasti tää sais mut muistamaan joka ikinen päivä kun haluis vaan vääntää heseä naamaan että perkele se ei aina ole sen arvoista.