Voisin alottaa siitä että tuun olemaan aina kiitollinen mun vanhemmille että ne on päättänyt kerää kimpsut ja kampsut ja muuttaa Nissilänpihalle. En tietenkään pienenä tyttönä sun kanssa pelejä pihalla voinut edes aavistaa kuinka tärkeä susta joskus mulle tuleekaan. Sä olit niin ujo nuorena että mua oikeen harmitti ettei, muut päässyt näkee kuinka ihana ihminen sä oletkaan, ja oon siitä niin onnellinen millaseks oot kasvanut tässä vuosien vieriessä.
Meijän ystävyyden syventyessä joka ikinen päivä toivoin vaan että tää ei saa loppua ikinä, mutta sit tuli meijän välille sellainen muuri ja musta tuntu hetken ettei me päästä siitä ikinä yli. En ikinä oo ikävöinyt ja itkeny kenenkään kaverin takia niin paljon ku meijän välirikon aina sun takiasi. Mutta onneksi esteistä päästiin yli ja pikkuhiljaa me huomattiin että ei saatana ei tällästä voi vaan jättää ja se lähensi meitä loppujen lopuksi todella paljon. En vaihtais päivääkään siitä pois koska se ainekin mun mielestä sinetöi sen että nyt me todellakin ollaan ikuisesti yhdessä.
Mä toivon että saan viettää kaikki mun elämän isot ja tärkeät päivät niin että oot mun rinnalla koska ilman sua en oikeesti selviäisi elämästä. En voi sanoin edes kiittää sua kaikesta mitä oot mun hyväks tehnyt, kuuntelet aina mua kun mulla on vuodatettavaa ja tsemppaat eteenpäin. Mun mielestä jokainen ihminen tarvii elämäänsä oman merin. Kiitos siitä että saan, jakaa mun elämän sun kanssa rakastan sua oikeasti niiin paljon että mun sydämeen sattuu, kun edes ajattelen sitä. Siks halusin kirjottaa tän sulle koska sä tuot mun elämään niin paljon iloa joten mä toivon että voin tehdä sen saman sulle. Tästä vuodesta tulee meidän vuosi ja tehdään meijän koko loppu elämästä unohtumaton yhdessä! Sanon vielä että rakastan sua eniten <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti