Oon miettinyt tässä vähän että miten mun odotuksen oman kropan suhteen on muuttunut kun oon koittanut alkaa hyväksyä itseäni tällaisena kun juuri nyt olen. Vielä muutama kuukausi sitten mun tavoite tai ehkä enemmänkin unelma oli melkeen kokonaan rasvaton kroppa super hyper pakaroilla eikä makkaran makkaraa saisi olla. Tähän unelmointiin suurin vaikuttaja on ollut instagramin fitness muijat jotka postaa niin täydellisiä ja siloteltuja kuvia itsestään salilla joka ikinen päivä, joten ei ihme että pää menee ihan pyörälle ja tulee tunne että mun on pakko näyttää tolta että oisin parempi ihminen. Mua oikeastaan harmittaa että oon joskus käyttänyt mun kaiken aikani niiden ihannointiin vaikka sisimmässäni tiesin että ei ole varsinkaan naiselle normaalia olla rasvaton ja niin perkeleen kuiva. Silti ne sai mut pakahtumaan kateudesta ja aina peiliin katsoessa tunsin niin suurta vähemmyyden tunnetta.
Tässä viime aikoina kun on ruvennut kunnolla katselemaan omaa kehitystä, on myös ruvennut tulemaan enemmän sinut makkaroiden kanssa, oon koittanut saada sen mun päähän iskostettua että se on vain väliaikainen tila että ne on tän kokoiset että vielä ne on pienemmät mutta se ei siltikään määrittele mua millainen olen ihmisenä muiden silmissä. En enää odota että mun mahassa ei olisi rullan rullaa koska musta naisellinen ja pehmeä kroppa on vaan niin paljon seksikkäämpi kun kuiva hapankorppu! Tiedän silti että tulen olemaan onnellisempi kun peilikuva on vähän kiinteämpi, ja tällä kertaa mulla on oikeasti realistiset tavoitteet, hyvän kiinteät jalat peppu mintissä ja olkapäihin kiva pyöreys. Ei mitään super haaveita vaan sellaisia mitkä tiedän mun voivan saavuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti